Multitaskaamisesta puhutaan usein kuin se olisi vika.
Sanotaan, että pitäisi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.
Että monta asiaa yhtä aikaa tarkoittaa hajanaisuutta.
Mutta arjessa se ei näytä tältä. Arjessa teet asioita päällekkäin, ilman että ajattelet sitä sen enempää. Keität kahvia ja kuuntelet lasta.
Pyyhit pöytää ja mietit, mitä huomenna pitää muistaa.
Vastaat viestiin ja tajuat samalla, että olet väsynyt.
Tämä ei näytä miltään erikoiselta. Ei onnistumiselta. Tämä näyttää ihan tavalliselta päivältä.
Usein ihaillaan ihmisiä, jotka saavat paljon aikaan. Niitä, joilla on tuloksia ja aikataulut hallussa. Siitä saa kehuja. Arjesta ei saa.
Arki toistuu ja päivä muistuttaa helposti eilistä. Joskus tulee ajatus, että mitä minä edes teen. Vaikka koko ajan teet. Pidät asioita käynnissä.
Muistat, huolehdit, suunnittelet.
Sellaisia juttuja, joita ei oikein voi listata.
Kukaan ei tule sanomaan:
“Huomasin, että pidit tänään monta asiaa kasassa.”
“Huomasin, että jaksoit, vaikka väsytti.” Mutta sanomattomuus ei tarkoita, ettei teoillasi olisi merkitystä.
Teet juuri sen, mitä tarvitaan.
Ja ehkä se, mikä tuntuu sinusta tavalliselta, onkin enemmän kuin arvaat.
Vastaa