En ymmärrä, miksi muut eivät tajua. Ajatus on jo valmis, suunta selvä, mieli käy ylikierroksilla – ja sitten joku sanoo: “odota hetki”, “palataan tähän” tai“tämä vaatii vielä suunnittelua”. Siinä kohtaa sisälläni joku huutaa, että miksi hidastaa, kun voisi mennä jo.
Tämä ei ole kärsimättömyyttä siinä mielessä kuin usein ajatellaan. Tämä on nopea mieli maailmassa, joka liikkuu eri tahtia. Kun idea syntyy, se ei tule yksin. Se tuo mukanaan kokonaisen ketjun: seuraavat askeleet, vaihtoehdot, riskit, lopputuloksen. Ja kun kaikki tämä on jo mielessä, odottaminen tuntuu lähinnä epäloogiselta.
Usein tästä seuraa väärinymmärryksiä. Minua pidetään vaativana, liiallisena tai “liian paljon”. Harvemmin pysähdytään kysymään, millaista on elää päässä, jossa asiat tapahtuvat samaan aikaan, limittäin ja vauhdilla. Tässä tekstissä pysähdyn siihen.