Olen ihminen, joka on aina ajatellut paljon, oppinut tekemällä ja kulkenut omaa reittiään – joskus tietoisesti. Joskus siksi ettei muuta vaihtoehtoa ollut. En ole koskaan mahtunut valmiisiin lokeroihin kovin hyvin, enkä oikeastaan ole edes halunnut. Minulle elämä ei ole ollut yksi selkeä polku, vaan useita rinnakkaisia teitä, kokeiluja ja vaiheita.
Olen tehnyt töitä, opiskellut, aloittanut ja lopettanut asioita. Innostunut, kyllästynyt, oppinut uutta ja välillä pysähtynyt pakon edessä. Elämä on opettanut enemmän kuin yksikään valmis malli tai ohje. Juuri siksi suhtaudun varauksella ajatukseen, että olisi olemassa yksi oikea tapa elää, oppia tai onnistua.
En ole valmentaja, guru tai valmis vastaus kenellekään. Olen ihminen, joka tarkastelee elämää sisältä käsin – arjen, kokemusten ja keskeneräisyyden kautta. Minua kiinnostaa oppiminen, luovuus ja se, miten ihminen voi löytää oman tapansa olla maailmassa ilman jatkuvaa suorittamista.
Mun maailmain ei synny siitä, että haluan näyttää muille miten eletään. Se syntyy siitä, että haluan sanoittaa asioita, joita moni ajattelee mutta harva pukee sanoiksi. Haluan luoda tilan, jossa ei tarvitse tietää kaikkea etukäteen. Riittää, että on utelias ja valmis katsomaan omaa elämäänsä rehellisesti.
Tässä olen minä: keskeneräinen, ajatteleva ja kiinnostunut ihmisyydestä sellaisena kuin se oikeasti on.